external image marie-curie.jpg
Maria Salome Sklodowska syntyi 7. marraskuuta 1867 Puolassa Vaarsovassa silloisessa Venäjän keisarikunnassa. Hänen isänsä Wladyslaw Sklodowski oli matematiikan opettaja ja äitinsä Bronislawa Sklodowska taas oli paikallisen tyttökoulun rehtori, tässä samaisessa koulussa Maria itseasiassa syntyi. Maria oli heidän viides lapsi.

Marian alkeisopetuksesta huolehtivat paikalliset koulut, mutta myös hänen isä opetti lapsiaan. Vuonna 1873, Marian siis ollessa 6-vuotias hänen isänsä erotettiin työstään ja perheen toimeentulo näin ollen heikkeni. Hänen oli otettava oppilaita omaan kotiinsa saadakseen rahaa perheelle. Tämä muuttunut tilanne on varmasti yksi osasyy Maria siskon Sophian sairastumiseen lavantautiin, johon hän sitten kuoli vuonna 1876. Osasyynä oli varmasti myös se, että heidän äidillänsä oli ailahteleva terveydentila ja äiti sairastui tuberkuloosiin. Ja tästä kaksi vuotta myöhemmin Bronislawa menehtyi ja perheeseen kuului enää Marian ja lasten isän lisäksi sisarukset Bronia, Helena ja Józef.

Maria aloitti 11-vuotiaana toisen asteen opinnot lukiossa, joka oli tiukasti venäläisten kontrolloima. Koulussa opetus tapahtui ainoastaan venäjäksi. Marian mielestä kyseisen koulun ilmapiiri ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta nelivuotisen opiskelun loppupuolella Marian asenne alkoi jo muuttua positiivisemmaksi. Hän valmistui lukiosta vuoden 1883 kesällä, ja oli ikäryhmänsä parhain opiskelija, ja saikin siitä muistoksi kultaisen mitalin. Tuohon aikaan puolassa tyttöjen opiskelut päättyivät kun he täyttivät 15 vuotta, sen jälkeen useimmat suunnittelivat avioliittoa, mutta Marialla ei ollut tällaisia suunnitelmia. Hän poti pientä masennusta tämän takia, ja hän pitikin sitten välivuoden, jonka aikana hän matkusteli ympäri Puolaa tapaamassa sukulaisiaan.

Puolalaiselle naiselle ainoat vaihtoehdot miten jatkaa opintoja oli joko muuttaa ulkomaille, tai mennä "Liikkuvaan ylipistoon" - se tarkoitti puolalaisten positivistien pitämää laitonta oppilatosta, joka järjesti myös naisille salaisia oppitunteja iltaisin. Positivistit uskoivat Puolan vapautumiseen Venäjän hallinnon alta ilman mitään vallankumouksellisia toimia, Mariakin kuului näihin. Maria kuitenkin joskus unelmoi voivansa muuttaa pois Varsovasta vaikkapa Pariisiin, jonne monet älymystön edustaja oli sieltä muuttanut.
Maria oli kuitenkin vielä nuori, ja hänellä ei ollut varaa lähteä ulkomaille. Maria ja hänen siskonsa Bronia kuitenkin tekivät suunnitelman, jolla haaveen voisi mahdollisesti toteuttaa. Maria menisi töihin, ja antaisi suurimman osan palkastaan Bronialle, ja näiden rahojen turvin Bronia pääsisi matkustamaan Ranskaan opiskelemaan ja tekemään töitä. Myöhemmin Bronia olisi velvollinen auttamaan saamillaan varoilla Marian matkaan pääsyä. Lasten isällä ei ollut mahdollista tukea lastensa haaveita rahallisesti, vaikka kovasti olisi halunnutkin.

Maria sai töitä Szxzukien perheestä kotiopettajana. Työt alkoivat heti vuoden 1886 alussa. Maria oli välillä menettää uskonsa suunnitelmaan jonka he olivat laatineet, koska Bronian 5 vuotta kestävät lääketieteenopiskelut Pariisissa tuntuivat turhan pitkältä ajalta. Marialle ja perheen vanhimmalle pojalle Kazimierzille muodostui rakkaussuhde, mutta pojan vanhemmat tekivät pian selväksi, ettei pojan ollut soveliasta kihlautua tyhjätaskuisen Marian kanssa. Tämän vuoksi perheessä työskenteleminen oli hankalaa, mutta pysyi kuitenkin työssään koska otti siskosten välisen sopimuksen niin vakavasti. Tällä välillä hän ryhtyi lukenmaan omatoimisesti tieteenalojen kirjallisuutta, koska ei ollut täysin varma mitä alkaisi opiskelemaan. Vähitellen fysiikka ja matematiikka alkoivat tuntua ilmeisimmiltä valinnoilta.

Marian epäluuloista huolimatta vuonna 1889 Pariisiin matkustaminen näytti olevan odotettua lähempänä. Bronia oli kihlautunut, ja lähettänyt kirjeen jossa hän pyysi siskoaan Pariisiin. Mutta Maria oli muuttanut mielensä. Isä oli jo vanha ja hän saattaisi masentua, jos toinenkin tytär lähtisi kotoa. Maria erosi Szczuksien opettajanpaikasta ja haki uusia töitä yksityisopettajana. Lisäksi hänen isänsä oli saanut hyväpalkkaisen työn koulukodin johtajana. Näin ollen isä pystyi auttamaan Broniaa, joka vastavuoroisesti auttoi siskoaan maksamalla hänelle velkansa. Vuoden 1891 syksyllä Maria oli jo matkalla Pariisiin. Sorbonnen yliopistoon hän kirjautui vuoden 1891 loppupuolella. Isällensä hän lupasi palata takaisin varsovaan opiskelujen päätyttyä 2-3 vuoden kuluttua.
Ennen lähtöään Maria ymmärsi hänen vähäisen kokemuksensa laboratiotyöskentelystä. Kokemuksesta olisi paljon hyötyä yliopistossa, joten hän etsi käsiinsä serkkunsa Józef Boguskin, joka oli ollut maineikkaat kemistin Dmitri Mendelejevin apulaisena. Ja hän suostui opettamaan Mariaa.

Ranskaan muutettuaan Maria halusi vaihtaa etunimensä paremmin paikalliseen kieleen istuvammaksi, ja Marie oli hänen tuleva nimensä. Opiskelujensa alussa Marie asui siskonsa ja hänen kihlattunsa luona, mutta pian hän muutti omaan asuntoon latinalaiskortteliin, jossa elinolot eivät olleet kummoiset.
Marie luki paljon kirjoja, koska hän oli taidoissaan vielä muita ikäluokkaansa olevia jäljessä. Uuden kielen, Ranskan, opettelemiseen meni myös oma aikansa. Ensimmäisen tavoitteensa Marie saavutti ahkeran opiskelun ansiosta vuonna 1893, jolloin hän sai suoritettua fysiikan maisterintutkinnon. Matematiikan maisterintutkinto hänellä oli vielä tuossa vaiheessa kesken heikon talioudellisen tilanteen vuoksi. Sorbonnessa oli jo kuitenkin huomattu nuoren naisen kyvyt, ja akateemikkojen päätöksestä Marielle myönettiin stipendi. Ennen matematiikantutkinnon suorittamista "Yhteisö kansallisen teollisuuden rohkaisemiseksi" oli pyytänyt häntä tutkimaan erilaisten teräslaatujen magneettisia ominaisuuksia, ja vertailemaan niitä teräslaatujen kemiallisiin rakenteisiin. Työtä varten hän tarvitsi laboratoriota, jonka hän lopulta löysi Teollisuusfysiikan ja -kemian kunnallisesta koulusta. Marien magnetismitutkimusta johti maineikas fyysikko Gabriel Lippmann. Laboratorion Marie löysi itsekin magneettisia tutkimuksia tehneen Pierre Curien kautta, hän nimittäin johti tuota koulua, jossa Marie sai tehdä töitä. Pierren ja Marien suhde alkoi heti saada romanttisia piirteitä.
Vuoden 1894 kesänä Marie matkusti takaisin Puolaan. Hänen tilanteensa oli varsin kiusallinen, sillä hän oli suorittanut tutkinnon, jota hän alunperin oli hakemassa, mutta hän oli myös rakastunut. Mariella oli velvollisuuden tunteita iäkästä isäänsä kohti, mutta Pierren rakkauskirjeet houkuttelivat hänet kuitenkin jo saman vuoden syksynä takaisin Ranskaan. Vuosi myöhemmin Marie ja Pierre vihittiin, ja Marie Sklodowskasta tuli Marie Curie.
Magnetismitutkimuksiaan Marie jatkoi vuoteen 1897 saakka. Edellisenä vuonna hän oli hankkinut todistuksen, jolla hän oli oikeutettu opettamaan fysiikkaa.
Curie tuli raskaaksi, ja esikoinen Irene, tuleva Nobel-palkinnon saaja, syntyi syyskuussa vuonna 1897. Samaisena vuonne Marie suoritti lisäksi kaksi tutkintoa, sai stipendin ja päätti tutkimuksensa karkaistujen teräslajien magneettisuudesta.
external image marie-curie-and-husband.jpg
Joulukuussa Marie aloitti oman väitöstyön kirjoittamisen. Hänen tutkimuskohteensa olivat Henri Becquerelinvasta löytämät "uraanisäteet" (radioaktiivisuus). Becquerel ohjasi Marien väitöstyön.
Curien tehdessä väitöstyötään maailmankuva muuttui. J.J. Thompson löysi elektronin, kun ennen oli luultu että atomia pienempiä osasia ei ole. Kukaan ei kuitenkaan tuolloin vielä ymmärtänyt mitään atomin sisäisestä rakenteesta tai siihen sitoutuneen energian määrästä. Mariekaan ei osannut päätellä mistä tämä johtuisi. Hän ryhtyi tutkimaan kaikkia tuolloin tunnettuja alkuaineita. Vuonna 1898 hän havaitsi thoriumin säteilevän uraaniakin enemmän. Thoriumin ja uraanin aktiivisuutta kuvailevaksi sanaksi hän keksi "radioaktiivisuuden". Marien löydettyä ilmiön Pierre jätti oman kidetutkimuksensa ja ryhtyi auttamaan vaimoaan. Saman vuoden heinäkuussa he ilmoittivat löytäneensä uuden alkuaineen, poloniumin, jonka Maria nimesi rakkaan kotimaansa Puolan mukaan. seuraavan vuoden joulukuussa he ilmoittivat Gustae Bémontin kanssa löytäneen vielä yhden alkuaineen, radiumin.

Marien väitöstyö vasta vuoden 1903 kesäkuussa, sillä uusien alkuaineiden löytäminen oli vienyt hänen kiinnostuksensa muualle, eikä hänellä ollut aikaa väitöskirjan kirjoittamiseen. Marien ja Pierren nousujohteista uraa varjosti kuitenkin Marien isän kuolema, sekä hänen siskonsa lapsen kuolema, myös Pierren terveys oli alkanut heiketä. Vuonna 1903 Pierre Curieta ehdotettiin Nobel-palkinnon saajaksi, mutta Pierre ilmotti komitealle kirjeellä näin: ”jos todella kaavailette minua nobelistiksi, niin minä todella toivoisin teidän harkitsevan myös madame Curien ehdokkuutta kunnioittaaksenne hänen työtään radioaktiivisuuden parissa". Näin ollen Curiet saivat vuoden 1903 joulukuussa jaetun fysiikan Nobel-palkinnon, josta puolet siis sai Henry Becquerel. He saivat myös paljon rahaa palkinnon mukana, ja tämän avulla he alkoivat rakentaa uutta kunnollista laboratoriota, joka loppujen lopuksi valmistui vuonna 1906. Marie tuli toisen kerran raskaaksi, ja perheeseen syntyi toinen lapsi, Éve.
external image Marie_Curie_mit_Irene_und_Eve.jpg
Pierre Curie kuoli yllättäen vuoden 1906 huhtikuussa, jäädessään hämärässä hevosvankkureiden alle. Kuoleman jälkeen Sorbonnen yliopisto tarjosi Marielle Pierren kuoleman takia vapautunutta työtä. Mariesta tuli ensimmäinen naisprofessori Sorbonnessa.

Marie perusti Pariisiin radium-instituutin Pierren muistoksi, rahoitusta hän sai yhdysvaltalaiselta teollisuusyrittäjä Andrew Carnegielta sekä ranskalaisilta poliitikoilta Töyt Sorbonnessa kävivät turhan raskaiksi, ja Curie ryhtyi kouluttamaan Sévresin koulussa naisia opettajiksi.
Kemian Nobel-palkinnon Marie sai vuoden 1911 joulukuussa, yli 50 vuoteen kukaan ei ollut saanut kahdesti Nobel-palkintoa.
Alettiin huhuta Marien ja Paul Langevinin suhteesta.
Curie kärsi munuaisvaivoista, ja lehdistön painostuksen takia ajoittaisesta masennuksesta.
Vuonna 1912 hän sai jälleen Nobel-palkinnon, se oli kemianpalkinto hänen löytämiensä alkuaineiden ansiosta.
external image Dyplom_Sklodowska-Curie.jpg
Kuvassa Marian Nobel-palkinnot

Ensimmäinen maailmansota alkoi kesällä 1914. Tällöin Marien perustaman radium-instituutin rakennustyöt olivat valmistuneet, mutta tutkimustyöhön alettiin vasta sodan jälkeen. Tällä välillä Curie keksi voivansa pelastaa monen sotilaan hengen röntgensäteiden avulla. Vuoden 1914 lokakuuhun mennessä petites Curies -nimisiä röntgenautoja oli valmistunut 20 kappaletta. Hän koulutti lähes 150 naista röntgenapulaisiksi. Sota päättyi vuoden 1918 lopulla.
Vuoden 1921 tienoilla Marielle tarjottiin kunnialegioonan kunniamerkkia, muttah än kieltäytyi siitä, kuten Pierrekin oli tehnyt. Marien maine oli noussut, koska radiumin luultiin olleen todellinen ihmeaine, joka parantaisi ihmisiä vaikeistakin sairauksista.
Säteilyn aiheuttama harmaakaihi alkoi sokaista Mariea sodan jälkeen. Leikkauksella ja erikoissilmälaisella hänen näkönsä onnistuttiin pelastamaan.
Curie jatkoi aktiivisesti uraansa vielä sodan jälkeenkin, hän julkaisi vuosien 1919 ja 1934 välillä jopa 483 julkaisua. Pariisiin perustetusta radium-instituutista tuli yksi maailman johtavimmista radioaktiivisuuden tutkimuskeskuksista.
Marien terveys heikkeni äkillisesti vuonna 1934- Lääkärit eivät kyenneet diagnosoimaan, mikä häntä vaivasi. Geneveläisella asiantutijalle kuitenkin selvisi, että Mariella oli aplastinen anemia, jossa luuytimet eivät kykene tuottamaan tarpeeksi verisoluja. Marie kuoli Sancellemozin terveyskylpylässä 6.7.1934. Hänet haudattiin kaksi päivää myöhemmin Sceaux'n hautausmaalle aviomiehensä vierelle.



Lähteet;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marie_Curie

Tehnyt: Senni L1