Albert Einstein

albert-einstein5.jpg

Mies, jota pidetään 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona.

  • s. 14.3.1879. k. 18.4.1955

  • saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian.

  • vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen

  • sai Nobelin fysiikan palkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä ja "muista ansioista" vuonna 1921

  • "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia"

  • "Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto"

  • "Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma."




Elämä vuosilukuina


1876 - Albertin vanhemmat Herman Einstein ja Pauline Koch avioituivat

1879 - Albert Einstein syntyi Ulmin kaupungissa, Saksan Keisarikunnassa

1880 - Albert ja hänen perheensä muuttivat Müncheniin. He asuivat Hermanin veljen Jakob Einsteinin kanssa hänen vesi- ja kaasujohtojen asennukseen keskittyneen yrityksensä tiloissa. Yritys suuntautui kuitenkin myöhemmin enemmän sähkötekniikkaan ja Albert sai varttua sähkötekniikan yrityksen vaikutuspiirissä, mikä vaikutti osaltaan hänen tieteelliseen työhönsä.

1884 - Albertille palkattiin kotiopettaja, joka kuitenkin lopetti työnsä pian, koska hänen oppilaansa saattoi saada raivonpuuskia, kun opetus ei mennyt Einsteinin mielen mukaisesti. Albert joskus jopa löi opettajaansa tuolilla.

n. 1885 - 1887 - Albert aloitti katolisessa kansakoulussa Peterschulessa, koska Münchenin yksityinen juutalaiskoulu lakkautettiin vuonna 1872 eikä muita kouluja ollut. Albert oli kiinostunut musiikista ja Pauline-äiti palkkasi hänelle viulunsoitonopettajan, kun Albert oli 6-vuotias. Hän opiskeli kouluvuosinaan erityisesti luonnontieteitä ja oli kiinnostunut matematiikasta, varsinkin euklidisesta geometriasta. 13-vuotiaana hän luki Immanuel Kantin teosta Puhtaan järjen kritiikki.

1888 - 1892 - Albert Einstein siirtyi Münchenin Luitpold-lyseoon. Se, että Einstein olisi ollut huono oppilas ei pidä täysin paikkaansa, sillä hänen todistustensa keskiarvo oli täysin omaa luokkaansa. Lyseon rehtori, tohtori Wieleitner kuitenkin korosti Einsteinin huonoja kielten numeroita, jotka eivät todellisuudessa olleet tavanomaista huonompia. Albert ei pitänyt opetussuunnitelmasta, sillä suurin osa oppitunneista oli kieliä ja vähemmälle jäivät matematiikka, fysiikka ja maantieto. Einstein opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa itsenäisesti hyvin paljon ja pystyi näin täyttämään opetussuunnitelman vaatimukset ennen kuin niitä opiskeltiin itse tunneilla. Lopulta hän lopetti lyseon jo seitsemän opiskelu vuoden jälkeen. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Einsteiniin kyllästynyt luokanvalvoja Joseph Degenhart lausui Albertille kuuluisat sanansa: ”Sinusta ei ikinä tule mitään.”

1893 - Albertin sedän Jakobin yritys, Jakob Einstein & Cie oli vaakalaudalla, sillä se hävisi Münchenissä katuvalojen kunnostamiseen liittyvän kilpailun. Saksassa oleva yritys jätettiin selvitystilaan ja uusi toimipiste sijoitettiin Pohjois-Italiaan, Pavian kaupunkiin. Koulustaan eronnut, mutta matematiikanopettajalta todistuksen, joka sisälsi tiedon, että Albert oli varsin lahjakas matemaatikko, saanut Einstein muutti perheensä mukana Milanoon.

1895 - Albert osallistui Zürichin Eidgenössische Polytechnikumin korkeakoulun pääsykokeisiin kirjoittamalla ensimmäisen tieteellisen esseensä, Über die Untersuchung des Aetherzustandes im magnetishen Felden (suom. Eetteritilan tutkimuksesta magneettikentässä), jota hän itse piti roskana. Loppujen lopuksi Albert reputti pääsykokeen, suurimmat ongelmat olivat sanallista kuvailua vaativissa aineissa.

Einsteinin lahjat kuitenkin tekivät vaikutuksen professori Heinrich Friederich Weberiin, joka pyysi Einsteinia tulemaan toisen vuoden opiskelijoille tarkoitetuille luennoilleen. Einstein kieltäytyi ja päätti siirtyä opiskelemaan vuodeksi Aaraun kantonikouluun. Aaraun koulusta Einsteinille jäi toisenlaiset muistot kuin Luitpold-lyseosta. Koulu oli tunnettu vapaamielisyydestään, ja lisäksi fysiikkaa painotettiin enemmän kuin Luitpold-lyseossa. Einstein sai vapautuksen muun muassa liikunnasta ja laulusta.

1896 - Einstein luopui Saksan kansalaisuudesta, koska hän ei halunnut liittyä armeijaan.

Lokakuussa samana vuonna Einstein kirjoittautui Zürichin Teknillisen korkeakoulun osastolle VI, jossa koulutettiin matematiikan ja luonnontieteen opettajia . Samalla osastolla opiskeli yhteensä 23 oppilasta, joista yksi oli hänen tuleva vaimonsa Mileva Marić, joka oli osaston ainoa naispuolinen opiskelija. Einsteinia opetti kaksi arvostettua matematiikan opettajaa, Adolf Hurwitz ja Hermann Minkowski, joista huolimatta hän laiminlöi opiskelujaan eikä käynyt erityisen aktiivisesti luennoilla. Hyvän ystävänsä Marcel Grossmannin avulla hän sai kuitenkin muistiinpanot, mistä oli paljon apua tentteihin valmistautuessa. Hän katui myöhemmin, ettei käynyt luennoilla. Silloin hän väitti, ettei fyysikko tarvitse matematiikasta kuin perustiedot.

1898 - Einstein osallistui opintosuunnitelman mukaisesti välitutkinnon suorittamiseen. Hän oli mielestään keskinkertainen opiskelija eikä pitänyt kokeisiin lukemisesta. Suurimman osan kokeita edeltävästä kesästä hän vietti lukemalla kokeisiin Marcel Grossmannin kanssa. Heidän työntekonsa tuottikin hyvät arvosanat: Einstein sai kahdesta aineesta 6 eli korkeimman arvosanan ja muista 5 ½. Einsteinin keskiarvo oli näin 5,7 eli vuosiluokkansa korkein. Aiemmilla luokilla fysiikan opetus oli hyvin niukkaa ja kovin matemaattispainotteista. Einstein oli kolmannella vuosiluokalla ja oleskeli sähköteknillisessä laboratoriossa, sillä laboratorion olot ja varustelu olivat loistavat.

1900-luvun alku - Uuden vuosisadan alussa Einsteinin rahatilanne alkoi heikentyä, kun vanhemmat ja muut sukulaiset eivät enää lähettäneet rahaa ja hänen paikkansa Adolf Hurwitzin assistenttina hyllytettiin. Einsteinin oli pakko alkaa tehdä yhä enemmän tieteellisiä töitä laboratoriossa, sillä päästötodistus ei ollut erityisen hyvä. Hän tutki kapillaari-ilmiötä ja kirjoitti siitä käsikirjoituksen. Se oli pieni läpimurto kapillaari-ilmiön selittämisessä, mutta sisälsi vielä paljon virheitä.

Kirjoituksen ansiosta saksalaiset fyysikot kuitenkin noteerasivat Einsteinin, mutta he eivät silti olleet niin kinnostuneita, että olisivat palkanneet hänet assistentikseen. Einstein haki paikkaa kymmeniltä kuuluisilta fyysikoilta, mutta näyttää siltä, ettei yksikään edes vastannut, minkä vuoksi Einstein poti ajoittain masennusta. Yllättäen Einstein sai kuiteinkin Marcel Grossmannilta kirjeen, jossa tämä kertoi Bernin patenttiviraston hakevan apulaista.

Työpaikan varmistuminenBernissä olisi suuri helpotus rahavaikeuksissa olevalle Einsteinille ja hänen tulevalle puolisolleen Milevalle, joka odotti heidän esikoistaan. Einsteinin asuessa Bernissä ja pitäessä väliaikaisesti yksityiskoulua vuokran kattamiseksi Mileva synnytti tyttölapsen äitinsä ja isänsä luona Novi Sadissa. Einstein ymmärsi tuolloin, ettei lapsen saaminen niin nuorena ja varsinkin avioitumattomana ollut sopivaa. Tilanne oli vaikea Einsteinin vanhemmille, jotka olivat hyvin vihoissaan sekä poikansa vaimolle että tämän perheelle. Aika patenttivirastossa oli Einsteinille erityisen surullinen, sillä hänen isänsä oli kuollut. Hän sai kuitenkin isältään luvan avioitua Milevan Marićin kanssa.

Patenttiviraston työvuosina Einstein sai valmiiksi neljä suurta työtä. Kaikki valmistuivat vuonna 1905. Töihin kuuluivat suppea suhteellisuusteoria, valosähköinen ilmiö, Brownin liike sekä massan ja energian verrannollisuus (E=mc²), joka kuitenkin usein liitetään suppeaan suhteellisuusteoriaan. Kaikki työt saivat muiden fyysikoiden huomion. Työ patenttivirastossa ei ehkä ollut Einsteinille kovin haastavaa, mutta se ansiosta hänelle jäi aikaa uusimpien fysiikanteorioiden lukemiselle ja omalle itsenäiselle ajattelulle.

1909-1912 - Einsteinilla oli jo mainetta tunnettujen fyysikkojen keskuudessa, ja ihmeteltiinkin, miksi hän yhä työskenteli patenttivirastossa. Hän sai samana vuonna työn Zürichin yliopiston professorina. Einstein sai kunniatohtorin arvon jo ennen tehtävän astumista. Mukaansa hän otti vaimonsa ja lapsensa, Hans Albertin. Työ oli yllättävän raskasta kokemattomalle puhujalle. Opiskelijat kuitenkin pitivät Einsteinista ja laativat jopa vetoomuksen, että tämä yritettäisiin pitää yliopistossa mahdollisimman kauan; hän kun osasi selittää fysiikan vaikeat ongelmat ymmärrettävästi. Einsteineille syntyi kolmas lapsi, Eduard.

Einstein ei kuitenkaan viipynyt Zürichissä kauan vaan etsi itselleen toista paikkaa. Se löytyi Prahasta, josta hän sai vahvistuksen nimitykselleen vunna 1911. Siellä hänellä oli kuitenkin ongelmia uskontonsa takia, koska Prahassa ei voinut oleskella uskontokuntaan kuulumaton. Siksi Albert Einstein merkitsi itsensä juutalaiseksi. Prahassa Einstein tajusi, että halusi sieltä pois mahdollisimman nopeasti, koska perhettä pidettiin muukalaisena, eivätkä tšekit pitäneet saksalaisista. Hän palasikin Zürichiin jo vuonna 1912. Tällä kertaa hän ansaitsi Zürichin yliopistolla huippupalkkaa.

1914 - Zürichissä ollessaan Einstein sai kutsun opettamaan Berliiniin. Hän suostui siihen ja oli Berliinissä jo saman vuoden keväällä. Mileva ja lapset tulivat ensin Einsteinin mukaan Berliiniin, mutta palasivat Zürichiin jo kaksi kuukautta myöhemmin. Einstein piti tuossa vaiheessa avioeroa väistämättömänä.

Euroopassa alkoi sota elokuun ensimmäisenä päivänä 1914, mutta vaikka Einstein oli sodan vastustaja, hän jäi Berliiniin. Hän liittyi poliittiseen järjestöön, joka pyrki nopeaan rauhaan ja siihen, ettei tulevaisuudessa olisi sotia.

1915-1922 - Einstein sai valmiiksi yleisen suhteellisuusteorian. Silloin hän ilmestyi fysikaalis-matemaattiseen kokoukseen kertomaan teoriastaan. Toukokuussa Einstein valittiin kahdeksi vuodeksi Saksan fysikaalisen seuran puheenjohtajaksi. Einstein alkoi sairastella ja joutui maksasairauden vuoksi luopumaan matkasta Hollantiin. Lääkärin mukaan hänellä oli sappikiviä. Sairaudet johtuivat todennäköisesti raskaasta työstä ja huonosta ravinnosta, sillä Berliinissä vallitsi sodan takia ruokapula. Tieteellisellä rintamalla alkoi kuitenkin voittokulku. Vuoden 1919 auringonpimennys mahdollisti Einsteinin teorian mukaisen auringon lähellä tapahtuvan valon taipumisen testaamisen, joka sitten osoitti ennusteen todeksi. Syntyi valtava kohu, ja Einstein sai osakseen paljon huomiota eri puolilla maailmaa. Einstein itse ihmetteli suhteellisuusteorian saamaa huomiota, olihan se kuitenkin niin kaukana käytännön elämästä. Vaikka julkisuus toi rahaa ja hänellä oli hyvä palkka, se ei riittänyt Milevan elatusapujen maksamiseen, sillä saksan markan kurssi laski kovaa vauhtia. Tästä syystä Einstein kävi eri yliopistokaupungeissa luennoimassa hyvää korvausta vastaan.

Einstein matkusti Yhdysvaltoihin keräämään rahaa kaavaillulle Jerusalemin juutalaiselle yliopistolle. New Yorkissa Einsteinia vastassa oli muun muassa kaupungin pormestari. Kerätessään rahaa Einstein myös luennoi suurissa yliopistoissa. Luennot jouduttiin kääntämään saksasta englantiin, koska Einsteinin kielitaito oli huono. Hänet vihittiin New Jerseyn Princetonin yliopistossa kunniatohtoriksi. Hän palasi Eurooppaan Britannian kautta. Sielläkin hän luennoi ja sai Manchesterin yliopistossa kunniatohtorin arvon. Kolmen kuukauden matka vahvisti Einsteinin juutalaista identiteettiä, ja matkan jälkeen häntä pidettiin sekä juutalaisten että Weimarin tasavallan lähettiläänä. Sen takia hän osallistui paljon politiikkaan ja kuului esimerkiksi Kansain liiton henkisen yhteistyön komiteaan. Berliinin epävakaan tilanteen vuoksi Einstein pakeni vähäksi aikaa turvaan Kieliin, mutta palasi pian takaisin. Seuraavana vuonna hän sai kutsun Japaniin luennoimaan ja aikoi paluumatkalla vierailla Palestiinassa ja Espanjassa, jonne oli saanut vierailukutsun. Einstein saapui Japaniin marraskuun puolivälissä 1922 ja lähti sieltä joulukuun lopussa. Palestiinan matka oli hänelle juutalaisena liikuttava kokemus. Matka jatkui Ranskaan, mutta ennen paluuta Berliiniin hän vietti kaksi viikkoa Espanjassa. Siellä hänet nimitettiin akatemian kunniajäseneksi, vihittiin kunniatohtoriksi ja vietiin kuninkaan puheille. Matkan aikana marraskuussa 1922 Albert Einstein sai kuulla, että hänelle oli myönnetty Nobelin palkinto, jonka takia hänestä oli tullut virallisesti saksalainen ja preussilainen.

1923 - Einstein matkusti Ruotsiin ottaakseen vastaan Nobelin palkinnon. Palkintoa oli yritetty saada Einsteinille jo pitkään, mutta vasta suhteellisuusteorian varmistaminen vuonna 1919 oli tuonut mukanaan vahvan ehdokkuuden. Nobel myönnettiin Einsteinille loppujen lopuksi valosähköisen selittämisestä eikä suhteellisuusteoriasta, koska Nobelin palkinnot myönnettiin keksinnöille, ja suhteellisuusteoria ei ollut keksintö siten kuin se oli määritelty Alfred Nobelin testamentissa. Rahapalkinnon Einstein antoi suoraan Milevalle siten, että he saisivat vuosittain sen korot. Milevalle järjestely ei sopinut ja sovittiin, että ostetaan taloja, joiden vuokratulot menisivät Milevalle. Palkinnon valmisteluvaiheessa Sveitsin suurlähettiläs oli katsonut edustavansa maata, jonka kansalainen Einstein oli. Samaa oli kuitenkin korostanut myös Saksan suurlähettiläs. Sveitsin suurlähettiläs antoi periksi, ja Saksan suurlähettiläs otti palkinnon vastaan. Pian kuitenkin huomattiin, ettei Einstein kuitenkaan ollut saksalainen vaan sveitsiläinen. Välttääkseen nolon tilanteen Berliinin ulkoministeriö keksi, että Einsteinista oli vuonna 1920 virkaan astuessaan tullut saksalainen.

1925 - Einstein oli saanut kolme vuotta aiemmin kutsun Etelä-Amerikkaan, mutta hän oli kieltäytynyt. Nyt oli aika otollinen, ja hän lähti matkalle maaliskuun alussa 1925. Politiikan ja tieteen johtomiehet osoittivat ihailuaan. Hänet vihittiin Argentiinan akatemian ulkomaiseksi jäseneksi. Hän vietti kolme viikkoa Argentiinassa ja matkusti sitten Uruguayhin. Lopuksi hän matkusti Brasiliaan, ja kolme kuukautta kestäneen matkan jälkeen hän palasi Berliiniin. Matkansa jälkeen Einstein alkoi keskittyä kenttä- ja kvanttiteorioihin. Sen lisäksi hän jatkoi työtään Jerusalemin heprealaisen yliopiston kuraattorikunnassa ja Kansainliiton henkisen yhteistyön komissiossa.

1928-1929 - Einstein kutsuttiin Osram-konserniin Sveitsiin maaliskuussa 1928. Kun hän yöllä saapui määräasemalle Zuoziin, hän joutui raahaamaan matkalaukkujaan kinosten keskellä alppimajalle. Seurauksena oli verenkiertohäiriö, joka vei hänet lähelle kuolemaa. Palattuaan Berliiniin hän oli huonossa kunnossa ja joutui olemaan kymmenen viikkoa vuodelevossa. Tervehtyäkseen hän lähti lomailemaan Itämeren rannikolle. Vielä palattuaankin syyskuussa hän oli heikkokuntoinen. Hänen vuoden 1929 alussa ilmestynyt yhtenäisyysteoriansa sai suuren huomion.

1930 - Einsteinin Amerikan-matka alkoi 2. joulukuuta 1930 Antwerpenistä. Mukaansa hän otti uuden vaimonsa Elsan sekä sihteerinsä, kotiapulaisensa ja ”laskijansa”, sillä hän aikoi työskennellä matkan aikana. Laiva pysähtyi New Yorkin edustalle viideksi päiväksi. Einstein aikoi olla niiden aikana laivan sisätiloissa. Toimittajat haastattelivat Einsteinia jo laivassa. Vastoin suunnitelmia Einstein kulki niiden viiden päivän aikana tilaisuudesta toiseen. Hänestä tehtiin New Yorkin kunniakansalainen. Matka jatkui Panaman kanavan kautta San Diegoon, jonne laiva saapui 30. joulukuuta 1930.

1931-1948 - Vuoden 1931 helmikuussa Einstein sai tarpeekseen Yhdysvalloista ja lähti junalla halki Yhdysvaltojen takaisin kohti Eurooppaa. 29. helmikuuta 1931 hän saapui New Yorkiin, josta lähti keskiyöllä laiva Eurooppaan. Einstein piti puheen pasifistisille järjestöille ja synnytti suuren hurmoksen. Illalla hän puhui juutalaisten Palestiinassa tekemän rakennustyön tukemisen puolesta. Palattuaan Berliiniin Einstein pelkäsi Saksan muuttuvan diktatuuriksi. Lisäksi Saksassa oli talouslama ja natsien katumellakoita. Hän tajusi, että hänen on pian muutettava pois Saksasta.

Einstein palasi pian Kaliforniaan. Tällä kertaa laiva vei hänet ja Elsan suoraan Kaliforniaan ilman pysähdystä New Yorkissa. Laivamatka alkoi 2. joulukuuta 1931. Sitä ennen he olivat viettäneet muutaman päivän Belgiassa ja Hollannissa. Einstein saapui Los Angelesiin juuri ennen vuoden vaihtumista. Einstein piti muutamia luentoja ja kertoi myös pasifistisista ajatuksistaan. Einstein tapasi matkalla Abraham Flexnerin, joka aikoi perustaa New Jerseyhyn instituutin, jossa tiedemiehet voisivat keskittyä tutkimustyöhön ilman normaaleja yliopiston rutiineja. He aikoivat jatkaa keskusteluaan seuraavana keväänä Oxfordissa.

Maaliskuun alussa 1932 Einstein palasi jälleen Eurooppaan. Hän tiesi palaavansa Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna, mutta ajatus pysyvästä muutosta Yhdysvaltoihin ei miellyttänyt häntä. Vietettyään pari viikkoa Berliinissä hän matkusti Cambridgeen pitämään muutaman luennon. Sieltä matka jatkui Oxfordiin, jossa hän tapasi Flexnerin. He sopivat, että Einstein muuttaisi lokakuussa 1933 Flexnerin instituuttiin, joka perustettiin Princetonin yliopiston yhteyteen, mutta oli siitä riippumaton. Einstein ilmoitti kuitenkin lehdistölle, ettei muuttaisi Yhdysvaltoihin pysyvästi. Kun Adolf Hitler vuonna 1933 Einstein ilmoitti, ettei uskalla enää palata Saksaan, mutta hän matkusti silti työasioissa ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Lopulta hän luopui Brysselissä Saksan kansalaisuudestaan. Hän oli jo aikaisemmin tehnyt kirjeitse eroilmoituksen Preussin akatemialle. Akatemian lisäksi Einstein kuului useihin muihin tieteellisiin yhdistyksiin ja seuroihin, ja hän pyysi ystäväänsä virallisesti erottamaan hänet niistä.

Einstein tapasi Yhdysvaltojen presidentin Rooseveltin tämän kutsusta 24. tammikuuta 1934. Elsan tytär Ilse sairastui Pariisissa ja Elsa lähti yksin hänen luokseen. Ilse kuoli lopulta 37-vuotiaana. Myöhemmin Elsan palattua Yhdysvaltoihin hänen silmiinsä oli ilmestynyt pahaa turvotusta, joka oli oire verenkierto- ja munuaisongelmista. Hän kuoli 20.12.1936 kotonaan Princetonissa.

Kun Einstein sai tietää, että Yhdysvalloilla oli ydinpommeja, hän kirjoitti ystävänsä Leó Szilárdin pyynnöstä kirjeen Rooseveltille, jossa hän ilmaisi huolensa poliitikkojen atomipommeja koskevasta tietämyksestä ja hallituksen kyvystä käyttää aseita oikealla tavalla. Roosevelt ehti kuitenkin kuolla ennen kuin sai kirjeen. Sodan loputtua julkaistiin Smythin raportti, jossa selostettiin atomipommin kehittelyä. Siinä mainittiin Einsteinin kirjoittama kirje, ja siksi hän ei enää voinut olla osallistumatta atomipommista käytävään keskusteluun. Nähtyään atomipommin vaikutukset Hiroshimassa Einstein alkoi puoltaa yleisen aseistariisunnan ajatusta.

New Yorkissa järjestettiin Nobelin muistoksi juhlatilaisuus 10.12.1945 ja Einstein piti siellä puheen, jossa käsitteli tiedemiesten vastuuta ja syyllisyydentuntoa ja kertoi myös omasta osuudestaan atomipommin synnyssä. Einstein vaati tässä tilanteessa rohkeita tekoja ja ajattelutapojen muutosta. Einsteinia pyydettiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka halusi valistaa suurta yleisöä ja poliitikkoja atomipommiin liittyvistä vaaroista. Einstein suostui siihen, ja hän onnistui rahankeruussa ja asian puolesta puhumisessa. Einstein puhui usein komitean puheenjohtajana radiossa ja lehdissä. Komitea sai aluksi paljon julkisuutta, mutta lopetti toimintansa loppuvuodesta 1948. Einstein myös sairasteli, mihin syynä oli vatsanpohjan valtimon pullistuma.

1952 - Einstein kieltäytyi kohteliaasti ryhtymästä Israelin presidentiksi.

1955 - Vuonna 1950 lääkärit olivat todenneet, että Einsteinin aortta-aneurysma oli alkanut kasvaa.Sen jälkeen hän tiesi kuolevansa pian. Hän allekirjoitti testamenttinsa samana vuonna ja siinä määrättiin hänen käsikirjoituksensa luovutettavaksi Jerusalemin heprealaiselle yliopistolle. Vuonna 1955 Einstein allekirjoitti vetoomuksen kilpavarustelua vastaan. Muutaman päivän kuluttua alkoivat suuret kivut, ja hänen lääkärinsä pelkäsi, että aneurysmassa oli ilmennyt vuoto. Hänet vietiin sairaalaan, ja tila koheni sen verran, että hän alkoi valmistaa radiopuhetta, jota hän ei ehtinyt saamaan valmiiksi. 18.4. kello 1.15 yöllä hän kuoli sanottuaan sitä ennen saksaksi muutaman sanan, joita hoitaja ei ymmärtänyt. Kuolinsyy oli aneurysman puhkeaminen.

Tohtori Thomas Stoltz Harvey teki hänelle ruumiinavauksen. Harvey poisti Einsteinin aivot ja säilöi ne tutkimustarkoituksiin. Einsteinin ruumis polttohaudattiin aamuneljältä Trentonissa, New Jerseyssä hänen kuolinpäivänään ilman seremonioita, ja tuhkat levitettiin hänen omasta toivomuksestaan tuntemattomaan paikkaan.





  • "Jokainen, jonka virheiden korjaamiseen kestää kymmenen vuotta, on aikamoinen mies."

    • Yhdysvaltalainen astrofyysikko Robert Oppenheimer Einsteinista


Tehnyt: Petra L1